Aquila
Meidän perheellä on yhteinen joulukalenteri, jossa on suklaan tai lelujen sijasta useamminkin jotain yhteistä tekemistä. Tonttu oli fiksuna laittanut meille tuolle päivälle tähtienkatselu -nakin!
Se on hyvä näin joulukuussa, kun pimeä tulee niin aikaisin. Ehtii lastenkin kanssa tähtitaivasta toljottamaan ennen nukkumaanmenoa.
Pakkasimme mukaan pienen kaukoputken ja kiikarit ja läksimme Veikon (7v) ja Elsan (5v) kanssa viereiselle kentälle, josta on hyvät näkymät moneen suuntaan. Ihan ensimmäiseksi bongasimme Marsin joka näkyi kirkkaana ja korkealla. Totesimme sen olevan selkeästi hieman punertava tai pikemminkin oranssihtava. Seuraavaksi suuntasimme kaukoputkemme kohti sumeaa tähtirykelmää, jolla on monta nimeä: Seulaset, Plejadit, M45, Seitsemän sisarusta, Pikkuotava jne. Tähtijoukko näytti kauniilta ja Elsa laski näkevänsä ainakin 13 tähteä kaukoputkella katsottuna. Veikko tähysti kiikareilla vieressä.
Andromedan galaxi oli seuraavana listalla. Putki piti suunnata melkein kohtisuoraan zeniittiin. Onneksi olen ennenkin tihrustanut kohdetta, joten löysin sen alta aikayksikön, vaikka viereisen parkkipaikan valot häikäisivät sen verran, että oli hankala löytää taivaalta paikantamista helpottavia himmeämpiä tähtiä. Veikko ja Elsa ovat kokeneita kaukoputkella tiiraajia ja he hoksasivat okulaaria tuijottaessa helposti sumean läntin. Elsa olisi halunnut nähdä galaksin, mutta jouduin toteamaan, että siinä se nyt oli.
En malttanut olla suuntaamatta kaukoputkea vielä Perseuksen kaksoisklusterin suuntaan. Ihan tarkkaan en tiedä mihin kohtaan sen tyrkkäsin, mutta paljon erottui tähtiä. Veikko oli innoissaan! Totesin että linnunradan kiekko on juuri siellä suunnalla ja siellä niitä tähtiä näkyy tiuhassa. Näytin missä suunnassa linnunrata näkyisi jos näkyisi ja melkein pystyimme kuvittelemaan maitoisen tien taivaalla. Selitin että kun on oikein pimeää niin sitten linnunradan näkee selvästi, mutta että keskellä kaupunkia on niin paljon kaikkia valoja, että ei tule mitään.
Alkoi olla jo myöhä ja meininki sen mukaista. Iltapala sai kuitenkin odottaa vielä hetken ja bongasimme vielä tutun tähtikuvion: Otavan.
Yritimme ensin paljain silmin erottaa Otavan varren taipeessa olevan Mizarin viereisen himmeämmän Alcorin. Veikko tiesi mitä pitää katsoa ja löysi kohteen. Elsaa harmitti kun ei löytänyt, joten katsoimme vielä kaukoputkella. Sillä se homma helpottui!
Toivotaan että 21. päivä olisi suotuisat kelit ja tonttu vinkkaisi, että kannattaa yrittää tsiigata näkyykö todellinen joulun tähti 😉