Yritin saada radioteleskooppisysteemiä toimimaan normaalisti.

Kävin ottamassa Sammon tulokset talteen.

Auringon näyttäessä vihdoin voimaansa pitkän hiljaiselon jälkeen, kokoontui yhdistyksen väki tavalliseen tapaansa kerhoiltaan. Yhdeksän jäsentä, joista viimeisimmän jäsenhakemus hyväksyttiin juuri ennen kerhoiltaa pidetyssä kokouksessa ahersi illan niin Sammon, kuin 31cm Newtoninkin kimpussa ja pari jopa siivosi ja järjesteli toimistoa. Myös pieniä remonttihommia tehtiin ja tutustuttiin okulaareihin ja muuhun tähtitieteelliseen välineistöön ja materiaaliin.

Ensimmäinen Sammolla havaittu roihu

Sampo-radioteleskoopin ensimmäinen äkillinen ionosfäärin häiriö (SID) havaittiin 14.8.2010 noin kello 13:00 Suomen aikaa. Häiriön aiheuttava roihu oli luokkaa C4 ja se aiheutui auringonpilkkuja 1093 ja 1099 yhdistävästä magneettikentästä. Allaolevassa kuvassa auringonpilkut näkyvät Auringon oikean puoleisen reunan lähellä. Klikkaamalla kuva näkyy suurempana. [Kuvan lähde Spaceweather.com]


Seuraavassa kuvassa näkyy roihun aiheuttama kohouma Sammon kuvaajassa. Kello 6:n aikoihin näkyy auringonnousun aiheuttama vajoama ja illalla noin klo 23 auringonlasku aiheuttaa toisen vajoama. Kymmenen ja yhdentoista välillä näkyy suuri vajoama. Se aiheutuu itse lähetysasemasta. Kuva näkyy suurempana klikkaamalla.

Keijo Toikkanen

Otettiin Sammon tulokset talteen.

M42 ja Kuu

Tänä lumisena talvena vähät selkeät jaksot ovat lähes poikkeuksetta sattuneet kipakan pakkassään aikaan, eikä tämäkään ilta tehnyt poikkeusta. Kasvavan kuun loisteen seurana oli tähtitaivas, Orionin hallitessa etelää. Siispä kaukoputki pihalle ja katselemaan.

Taivaan valoisuus hieman haittasi Orionin sumun katselua. Trapetsin neljä tähteä olivat kuitenkin 53-kertaisellakin suurennuksella selvästi erillään. Sumun keskiosassa oleva lahti ja M43:a rajaava pimeä sumu olivat vaivattomasti erottuvissa, samoin pitkät siivet sumun molemmilla puolilla.

Kuussa terminaattorin raja oli Mare Serenitatiksen reunalla suunnilleen Apollo 15:n laskeutumispaikan kohdalla. Kuvaaminen onnistui yllättävän hyvin 40 mm:n okulaarin läpi kameraoptiikalla. Afokaaliseen kuvaamiseen tämä 1.25" okulaari on osoittautunut oikein hyväksi, vaikka visuaalihavainnoissa sen haittana onkin kapea näkökenttä.

Kuun katselun jälkeen oli vuorossa Plejadit, ja sitten pakkasesta olikin mukava päästä 95-asteiseen saunaan.

Toni Veikkolainen

Pilkuton Aurinko

* Aurinkohavainnot on aina tehtävä täysaukkosuodattimen läpi.
Poikkeuksena on projisointimenetelmä, jossa Auringon kuva
heijastetaan putken ulkopuolelle. Silloin tarkennuslaitteeseen
ei saa missään nimessä katsoa, jos ei halua menettää näköään.

Viime viikolla posti kuljetti perille okulaarin ja barlow-linssin ohella myös aurinkokalvoarkin. Tänään oli sopivaa aikaa askarrella, joten rakensin suodattimen Sky-Watcher 100/900 ED -linssiputkeni aukon eteen *. Päivätähti loisti tänään pilvien häiritsemättä, tosin sijainti oli tähdistössä ja korkeus alle 15 astetta. Samaan aikaan päivätaivaalla erottui myös kuunsirppi. Eilen alkuillalla se oli ollut hieman kapeampana helmiäispilvien ja Jupiterin seurana korkealla lounaistaivaalla, mutta minulla ei sattunut olemaan kameraa mukana oikeaan aikaan.

Siirsin putkeni ulos ja saatoin Auringon näkökenttään helpolla ja varmasti toimivalla menetelmällä. Kun putken varjo näytti pyöreältä, Aurinko oli kentän keskellä. Se lipui sieltä kuitenkin Maan pyörimisliikkeen vuoksi pian pois, eikä seurantaa vailla ollut vanha kameranjalustani ollut havaitsemiseen kovin käyttökelpoinen.

Ensisilmäyksellä Auringossa ei näkynyt yhtä ainutta pilkkua. 53-kertainen suurennus ei niitä paljastanut, eikä 90-kertainen tuonut muutosta asiaan. Kokeilinpa vielä tuplata tuotakin suurennusta 2x Barlowilla, tosin näkymä alkoi olla jo hieman sumea, kun kaukoputken teoreettinen maksimierotuskyky oli tullut vastaan. Ilmakehän väreilykin alkoi erottua korostetusti.

Palasin sisälle ja tarkistin todellisen auringonpilkkutilanteen http://www.spaceweather.com -sivustolta. Kuvan mukaan Auringon koillisosassa olisi hyvin mitätön, mutta kasvava pilkkuryhmä. Tänä vuonna pilkuttomia päiviä on tähän mennessä ollut vasta yksi, kun niitä viime vuonna oli 51 ja vuonna 2009 peräti 260. Ehkäpä Auringon aktiivisuus tästä lähtee kasvamaan, ja suhteellisen pitkäksi ja syväksi jäänyt minimikausi on pian ohi.

Toni Veikkolainen

Helmikuun ensimmäisen kerhoillan teemana oli tutusti Aurinko. Auringon olemusta, tulevaisuutta ja menneisyyttä luodattiin powerpoint-esityksen tukemana. Yhdeksän kävijän voimin järjesteltiin paikoilleen myös viimeisiä vanhalta kerhohuoneelta rahdattuja tavaroita.