Torstai-iltaa vietettiin kerholla kuuden hengen voimin ja erilaisten pienten huoltotöiden lisäksi perehdyttiin tähtikarttaohjelmiin.

Kävin hakemassa Sammon tulokset talteen.

Muutto päätökseen

Syksyllä 2010 alkaut muutto Sahankaarelta radan toispuolelle Untolaan saatiin vihdoin päätökseen, kun kerhoillan porukka kävi noutamassa loput pikkutavarat vanhoista tiloista. Tavaraa ei ollut paljon, mutta juuri sopivasti kolmen henkilöauton kuljetettavaksi. Vanhoihin tiloihin jäi ainoastaan vanha sohvaryhmä, jolle etsitään tilapäistä säilytyspaikkaa tornin valmistumista odoteltaessa. Sahankaaren tontti on menossa kerrostalorakentamiselle ja puskutraktori nähtäneen paikalla vielä alkaneen vuoden kuluessa.

Olo on monilla varsin helpottunut. Pääsimme alta pois ennen todelleista kiirettä ja uudet tilat ovat toiseksi parhaat, jollei parhaat, joita yhdistyksellä on koskaan ollut.

Haettiin vanhalta kerhohuoneelta loput tavarat ja keskusteltiin tähtitornin rakennushankkeen hieman eteenpäin nytkähtäneestä tilanteesta, sekä harrastajien rakettitoiminnasta. Kerhoillassa oli mukana häärimässä kuusi henkeä.

Kävin hakemassa Sammon mittaustulokset talteen.

SID 14.1.2011

Tammikuun 14. päivä tapahtui Auringossa purkaus, joka näkyy Sampo-radioteleskoopin tuloksissa. Ylemmässä kuvassa on GOES-15-satelliitin mittaustuloksista tehty kuvaaja. Alemmassa kuvassa purkaus näkyy heikosti suunnilleen klo 15 kohdalla Rhauderfehnin ja Skeltonin aseman kuvaajissa. Purkaus on voimakkuudeltaan C1 luokkaa. Se on tähän mennessä heikoin Sammolla havaittu.

Keijo Toikkanen

Matti, Karoliina ja Marja piipahtivat alkuiltapäivästä testaamassa ja säätämässä uutta SolarScopea. Kiva laite, mutta talviaurinko paistaa kerhon pihaan hieman liian alhaalta ja puiden oksat näkyivät koko ajan kuvassa. Muutama tunti myöhemmin olisi ollut jo aukkoakin.

Vuoden ensimmäisen kerhoillan aiheena oli Horoskoopit ennen ja nyt. Kymmenen hengen joukko ei aivan pysynyt aiheessa, mutta kohtalainen pala tähtitieteen historiaa tuli käytyä lävitse. Kerhoillan aikana tutustuttiin myös Saksasta tulleeseen tavarapakettiin, joka sisälsi mm. uuden tarkennuslaitteen sekä aurinkosuotimen. Ennen kerhoiltaa yhdistyksen hallitus piti lyhyen kokouksen ja pohti mm. tulevan talousarvion päälinjoja.

Kävin iltapäivällä hakemassa radioteleskoopin mittaustulokset. Illemmalla latasin niistä tehdyt kuvaajat nettisivulle.

    

Uusi vuosi alkoi Altairin toiminnan osalta osittaisen auringonpimennyksen seuraamisella. Kuuden hengen joukko kokontui seuraamaan ilmiötä Vanhankylänniemen kärkeen ja pari muuta toisaalle. Itse pimennys näkyi lähes kokonaan pilviverhon lävitse, mutta oli kuitenkin havaittavissa. Yhdistyksen radioteleskooppi ei päälläolostaan huolimatta pimennystä havainnut. Pimennyksen päätyttyä koko kahdeksan hengen joukko kokoontui kerholle lämmittelemään, kertaamaan kokemuksia ja juomaan kahveja.

Osittainen auringonpimennys 4.1.2011

Tähänastiselle talvisäälle leimaa olivat antaneet kovat pakkaset ja pitkät pilvisyysjaksot, ja vuorokausi ennen auringon pimentymistä laaditut sääennusteet eivät luvanneet kovin selkeää aamupäivää. Usko taivaanilmiön näkymiseen alkoi kuitenkin vahvistua, kun uudemmat havainnot antoivat viitteitä lyhyestä puolipilvisestä jaksosta.

Aamu alkoi 20 asteen pakkaslukemissa. Kahdeksan jälkeen Venus erottui upeasti etelässä. Oli aiheellista kaivaa kamera, jalusta ja suodinkalvoa esiin. Altair oli vastaanottamassa pimennystä kuuden hengen voimin Vanhankylänniemen kärjessä, josta oli mainio näkymä nousevan auringon suunnalle. Alkuvaiheen paksu pilvimassa ei täysin estänyt päivätähden näkemistä. Parhaiten ilmiö tuli kuitenkin esille kameralla erittäin pientä valotusta käyttäen. Ilmassa leijuneen jääsumun ansiosta myös pieni auringonpilari tuli näkyviin. Kuu siirtyi yhä selvemmin Auringon eteen, ja sirppivaiheessa pilvisyyskin oli onnekkaasti vähentynyt. Yhä lyhyemmät valotukset riittivät valokuvien ottamiseen, ja visuaalisestikin Aurinko paljastui suodinkalvon läpi kiikareilla katsomalla. Näkymä oli hyvin samanlainen kuin 31.5.2003 esiintyneessä 86-prosenttisessa pimennyksessä: tälläkin kertaa Auringon sirppi oli etelässä. Tosin 7,5 vuoden takaisen pimennyksen aikaan lämpötila oli noin 35-40 astetta korkeampi ja maiseman hämärtyminen pimennyksen keskivaiheilla oli erottunut paljon selvemmin. Tällä kertaa Aurinko oli pimentymishetkellä niin matalalla, että vaikutus ympäristön valoisuuteen ei ollut kovin mullistava. Myös Altairin radioteleskooppi oli kytketty päälle pimennyksen ajaksi.

Olosuhteisiin ja ennusteisiin nähden havaintotempaus oli onnistunut, ja lämpimään kerhotilaan siirtyminen teki kaikille havaitsijoille varmasti hyvää.

Matti T. Salo

Talvinen Jupiter

Vuoden ensimmäiset edes osittain selkeät säät koittivat maanantai-iltana. Taivaalla oli jääsumua, mutta ilmakehän rauhallisuus tarjosi mainiot puitteet planeettahavainnoille. Suuntasin viritellyn Galileoscopen Jupiteria kohti, ja näin planeetan sekä kolme kuuta terävästi vain 59-kertaisella suurennuksella. Leveää pohjoista ekvaattorivyötä en voinut olla huomaamatta, mutta toisaalta eteläinenkin vyö näytti olevan tekemässä paluuta viimevuotisen katoamisensa jälkeen. Io näytti olevan lähes kontaktissa planeetan kanssa, vaikka todellisuudessa etäisyyttä on tietenkin yli 400 000 km. Myös kaksi muuta Galilein kuuta erottui.

Mikään syvän taivaan havaintokeli tämä ei ollut. -17 asteen lämpötila kangisti pian havaitsijan käsien liikkeen ja varmasti olisi kangistanut järjenjuoksunkin, ellei hän olisi mennyt sisälle lämmittelemään. Oli aika valmistautua seuraavan aamupäivän osittaiseen auringonpimennykseen. Ei täydellinen, mutta täydellisin Etelä-Suomessa sitten vuoden 2003.

(Kirjoittajan nimi kadonnut päivityksissä, Pahoittelut)

Tarkistettiin että radioteleskooppi on kunnossa huomista auringonpimennystä varten.

Pilarihalo

Teimme pienen tiedusteluretken Vanhankylänniemen kärkeen, etsiessämme sopivaa paikkaa auringonpimennyksen seuraamiseen. Aurinko ja talvinen Tuusulanjärvi esittelivät tällöin parastaan ja Katariina sai vangituksi komean pilarihalon pilvien välistä näyttäytyneen Auringon alta.