Tieteen tietotekniikkaa

Altairin kirjastoon saapuvien lehtien valikoima sai lisäyksen, kun ensimmäinen Tieteen tietotekniikka-lehti tipahti kirjastonhoitajan postilaatikkoon. Lehti käsittelee eri teiteenalojen käyttämiä tietoteknisiä ratkaisuja ja sovelluksia. Lehteä kustantaa CSC - Tieteen tietotekniikan keskus Oy ja se on otsikoitu keskuksen sidosryhmälehdeksi.

CSC on opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoima keskus, joka tarjoaa korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille tietoteknistä tukea sekä laskenta- ja informaatio-palveluja.



Matti T. Salo

Yhdistyksen Sampo-radioteleskooppi on toiminut nyt hieman runsaan vuoden. Keijo esitteli laitteen toteutuisvaiheita sekä nykyistä toimintaa yhdentoista hengen joukolle. Lisäksi kerhoillassa perehdyttiin itse havaintokohteen, eli Auringon ilmiöihin.

NGC 869/884

Kuu- ja planeettahavaintoihin erittäin hyväksi osoittautunut Sky-Watcher ED 100/900 oli tällä kertaa (15.11.2011) DS-käytössä. Suuntasin putken kohti Perseuksen kaksoisjoukkoa NGC 869/884, joka olikin melkein zeniitissä. Havaitseminen ilman kulmapeiliä onnistui makuuasennosta ilman pelkoa niskan taittumisesta. Tähtien määrä oli suorastaan järkyttävä, enkä pystynyt piirtämään niistä läheskään kaikkia. Pienellä suurennuksella joukkojen taustalla näkyi olevan himmeää tähtihehkua, joka oli toki oikeasti erillisten tähtien aiheuttamaa. Kuva oli kontrastikas ja siinä oli aivan selvä 3D-vaikutelma. Tähdet ikään kuin työntyivät esiin taustastaan. Alla näkyvä piirros ei tee oikeutta kokemukselle.

Toni Veikkolainen

Kerhoväki syventyi Sepon hienn esitelmän siivittämänä radioastronomian perusteisiin ja käytäntöön. Paikalla 11 jäsentä. Ennen kerhoillan alkua yhdistyksen hallitus piti kokoustaan ja hyväksyi mm. pari uutta jäsentä.

Jupiter järven yllä

Piipahdin eväsretkellä Vanhankylänniemessä

 ja kauniisti järven yllä loistanut Jupiter tarttui kennolle.

Matti T. Salo

Aurinko 27.9.2011

Otin kuvia Auringosta 10x50-kiikareiden läpi. Pilvet hieman haittasivat havainnointia. Mylar-kalvo oli silmillä tehtäviä havaintoja varten. Kuvassa näkyy auringonpilkkujen rykelmä päiväntasaajan seudulla. Rykelmä näkyi myös Altairin Coronadolla.

Matti T. Salo

Kerhoillan aiheena oli geofysiikka. Toni kertoi mannerlaattojen elämästä ja niihin vaikuttavista voimista sekä Maan magneettikentän vaihtelusta. Lisäksi ihmeteltiin Jounin fossiileja sekä hänen ja kerhon meteoriitteja. Näitä ihmettelemässä oli 12 jäsentä.

Kävin hakemassa Powertankin akun testattavaksi.

Kerhoillassa aloitettiin syksyn ohjelmallinen osuus Tonin DS-esityksellä. Iltaa jatkettiin Tapsan Universe Sandbox-ohjelman ihmettelyllä. Illassa oli läsä 12 henkeä.

Aurinko 27.8.2011

Lauantaina tuli kuvattua Aurinkoa valtakunnallisen tähtiharrastuspäivän aikana kerhohuoneen pihalla. Auringossa näkyi kahdeksan pilkkua. Otin kuvia myös Coronadon läpi, mutta niissä kuvissa ei yksityiskohtia näy.

Toni Veikkolainen

Vega 13.8.2011

Lauantaina 13.8 kuvasin Lyyran Vega-tähteä kaukoputken lävitse. Kello oli noin 22:38.

Toni Veikkolainen  ( ? )

Kuunvaihteen yöpilvet

Heinäkuu kääntyi elokuuksi hyvissä olosuhteissa. Shortsit ja t-paita päällä ei tarvinnut palella vielä illallakaan, ja ukkossateiden myötä ilma oli kirkas ja läpinäkyvyys hyvä. Loppukesän tyyppi-ilmiö pohjoisella taivaalla, valaisevat yöpilvet, saivat odottaa esiintuloaan melkein puoleenyöhön saakka. Silloin nappasin kameran ja jalustan mukaan, ja lähdin pyöräilemään kotoa kohti Kinnarissa sijaitsevaa puistoa ja Kyrölän pellonreunaa, josta avautui mainio näkymä pohjoisen suuntaan.

Paluumatkalla Jupiter loisti kirkkaana idässä. Joutsenen ja Lyyran alueesta klo 1.02 otettu kuva osoittaa, että pimeästä taivaasta ei vielä voinut puhua.

Toni Veikkolainen

Kävin ottamassa Sammon tulokset talteen.

Kävin ottamassa Sammon tulokset talteen.

Allekirjoittanut kävi ottamassa Sammon tulokset talteen.

Kuunpimennys 15.6.2011

Yhdistyksen havaintojoukko kokoontui Järvenpään Vanhankylänniemeen iltayhdentoista jälkeen seuraamaan täydellistä kuunpimennystä. Ennusteiden mukaisesti sää oli vaihteleva, ja vielä alussa pilvivyö esti kuun näkymisen. Piinaa jatkui aina täydellisen vaiheen loppuun saakka, mutta sen jälkeen pilvipeite alkoi rakoilla, ja osittain pimentynyt Kuu erottui sirppimäisenä. Peli ei ollutkaan täysin pelattu, vaikka olin jo hieman epäröivin mielin lähtenyt kotia kohti.

Sirppi kasvoi hiljalleen umpeen, mutta ajattelin vaihtaa havaintovälinettä järeämpään, kunhan kotiin saakka pääsin. Niinpä osittaisen vaiheen loppu tuli kuvattua 200/1000 peilikaukoputken okulaarin läpi. Kuu oli lähellä horisonttia, joten sen valoisa puoli näytti punertavalta ja pimeä puoli oli lähes yhtä tumma kuin ympäröivä taivas.

Ei täydellistä onnistumista tällä kertaa, mutta sentään osa pimennyksestä oli havaittavissa. Monin paikoin Suomessa tilanne ei ollut edes näin hyvä. Toisaalta jo joulukuussa tarjoutuu mahdollisuus yrittää uudestaan. Silloinkin Kuu on kovin matalalla.

Toni Veikkolainen

Kävin ottamassa Sammon tulokset talteen.

Vuokrasopimusta allekirjoittamassa

Runsaan puolen vuoden asustelun jälkeen koitti vihdoin sekin päivä, että pääsimme allekirjoittamaan kirjallisen vuokrasopimuksen uuteen kerhotilaamme. Luonnos oli ollut nähtävillä jo paljon, paljon aikaisemmin. Toisaalta mitäs tuon pienen viivytyksen on väliä, kun toimivat tilat ovat olleet käytössä, vuokra juossut ja muutkin asiat rullanneet tilojen suhteen mallikkaasti.

Matti T. Salo

Kesän ottaessa ensiaskeliaan kokoontui kerholle yhdeksän jäsenen joukko keskustelemaan mannerlaattojen liikkeistä ja nopeammista, historiaankin vaikuttaneista geologisista tapahtumista sekä viimeisen jääkauden vaiheista. Tietenkään ei saa unohtaa tähtitieteellisiä pohdintoja maan radan ja Auringon aktiivisuuden vaikutuksista jääkausiin tai loppuillasta käytyä kekustelua perinteikkäästä mustavalkovalokuvauksesta.

Kapea Kuunsirppi

Kapea sirppi osui kameran näkökenttään 5.5.2011 klo 21.52. Sääli, että seuraavina iltoina ei ollut aikaa kuvata ja vapaina iltoina taivas oli pilvessä.

Matti T. Salo

Kävin ottamassa Sammon tulokset talteen.

Orionin tähdistö

Kuvasin Orionin tähdistön varsin valosaasteiselta takapihaltani 20.3.2011. Käytössä vain yksinkertainen pokkari ja jalusta.

Matti T. Salo

Merkurius ja Jupiter

Merkurius (ylempi) ja Jupiter kuvattuna 16.3.2011 klo 19.12 Tuusulassa järven jäältä.

Aurinkoa lähin planeetta Merkurius on Suomesta katsottuna hankala kohde. Se on aina matalalla ja meinaa hukkua vaaleaan ilta- tai aamutaivaaseen.

NASAn MESSENGER luotain asettui ensimmäisenä luotaimena Merkuriuksen kiertoradalle
18.3.2011. Parempia kuvia Merkuriuksesta on siis luvassa lähitulevaisuudessa.

http://messenger.jhuapl.edu/

Jani Katava

Sunnuntain saalista

Päivä paistoi tänään täydellä keväisellä teholla, joten Aurinko oli luonteva havaintokohde. Taivas oli kirkkaansininen ja ilma ei väreillyt. Kolme pilkkuryhmää näkyi ilman suuria ponnisteluja, ja pienten pilkkujen määrä oli runsas. Vasta yli 100-kertainen suurennus paljasti hienoimmat yksityiskohdat.

Illan tullen vuorossa olivat Jupiter ja Kuu. Havaintopaikalta oli aika lailla rajattu näkyvyys länteen, ja sitä paitsi katuvalot olisivat aiheuttaneet laajakulmakuvaan tylyn vaikutelman. Niinpä keskityin vain kuunsirppiin ja maatamoon. Kuun pinnanmuotoja näin kapeasta sirpistä ei tietenkään voinut havaita. Kameraoptiikka oli tällä kertaa käytössä, 300 mm:n polttovälillä. Se vaihtui vielä 18 mm:iin, kun kohteena oli yleisnäkymä korkealla roikkuneista tähdistöistä.





Toni Veikkolainen

Yritin saada radioteleskooppisysteemiä toimimaan normaalisti.

Kävin ottamassa Sammon tulokset talteen.

Auringon näyttäessä vihdoin voimaansa pitkän hiljaiselon jälkeen, kokoontui yhdistyksen väki tavalliseen tapaansa kerhoiltaan. Yhdeksän jäsentä, joista viimeisimmän jäsenhakemus hyväksyttiin juuri ennen kerhoiltaa pidetyssä kokouksessa ahersi illan niin Sammon, kuin 31cm Newtoninkin kimpussa ja pari jopa siivosi ja järjesteli toimistoa. Myös pieniä remonttihommia tehtiin ja tutustuttiin okulaareihin ja muuhun tähtitieteelliseen välineistöön ja materiaaliin.

Ensimmäinen Sammolla havaittu roihu

Sampo-radioteleskoopin ensimmäinen äkillinen ionosfäärin häiriö (SID) havaittiin 14.8.2010 noin kello 13:00 Suomen aikaa. Häiriön aiheuttava roihu oli luokkaa C4 ja se aiheutui auringonpilkkuja 1093 ja 1099 yhdistävästä magneettikentästä. Allaolevassa kuvassa auringonpilkut näkyvät Auringon oikean puoleisen reunan lähellä. Klikkaamalla kuva näkyy suurempana. [Kuvan lähde Spaceweather.com]


Seuraavassa kuvassa näkyy roihun aiheuttama kohouma Sammon kuvaajassa. Kello 6:n aikoihin näkyy auringonnousun aiheuttama vajoama ja illalla noin klo 23 auringonlasku aiheuttaa toisen vajoama. Kymmenen ja yhdentoista välillä näkyy suuri vajoama. Se aiheutuu itse lähetysasemasta. Kuva näkyy suurempana klikkaamalla.

Keijo Toikkanen

Otettiin Sammon tulokset talteen.

M42 ja Kuu

Tänä lumisena talvena vähät selkeät jaksot ovat lähes poikkeuksetta sattuneet kipakan pakkassään aikaan, eikä tämäkään ilta tehnyt poikkeusta. Kasvavan kuun loisteen seurana oli tähtitaivas, Orionin hallitessa etelää. Siispä kaukoputki pihalle ja katselemaan.

Taivaan valoisuus hieman haittasi Orionin sumun katselua. Trapetsin neljä tähteä olivat kuitenkin 53-kertaisellakin suurennuksella selvästi erillään. Sumun keskiosassa oleva lahti ja M43:a rajaava pimeä sumu olivat vaivattomasti erottuvissa, samoin pitkät siivet sumun molemmilla puolilla.

Kuussa terminaattorin raja oli Mare Serenitatiksen reunalla suunnilleen Apollo 15:n laskeutumispaikan kohdalla. Kuvaaminen onnistui yllättävän hyvin 40 mm:n okulaarin läpi kameraoptiikalla. Afokaaliseen kuvaamiseen tämä 1.25" okulaari on osoittautunut oikein hyväksi, vaikka visuaalihavainnoissa sen haittana onkin kapea näkökenttä.

Kuun katselun jälkeen oli vuorossa Plejadit, ja sitten pakkasesta olikin mukava päästä 95-asteiseen saunaan.

Toni Veikkolainen

Pilkuton Aurinko

* Aurinkohavainnot on aina tehtävä täysaukkosuodattimen läpi.
Poikkeuksena on projisointimenetelmä, jossa Auringon kuva
heijastetaan putken ulkopuolelle. Silloin tarkennuslaitteeseen
ei saa missään nimessä katsoa, jos ei halua menettää näköään.

Viime viikolla posti kuljetti perille okulaarin ja barlow-linssin ohella myös aurinkokalvoarkin. Tänään oli sopivaa aikaa askarrella, joten rakensin suodattimen Sky-Watcher 100/900 ED -linssiputkeni aukon eteen *. Päivätähti loisti tänään pilvien häiritsemättä, tosin sijainti oli tähdistössä ja korkeus alle 15 astetta. Samaan aikaan päivätaivaalla erottui myös kuunsirppi. Eilen alkuillalla se oli ollut hieman kapeampana helmiäispilvien ja Jupiterin seurana korkealla lounaistaivaalla, mutta minulla ei sattunut olemaan kameraa mukana oikeaan aikaan.

Siirsin putkeni ulos ja saatoin Auringon näkökenttään helpolla ja varmasti toimivalla menetelmällä. Kun putken varjo näytti pyöreältä, Aurinko oli kentän keskellä. Se lipui sieltä kuitenkin Maan pyörimisliikkeen vuoksi pian pois, eikä seurantaa vailla ollut vanha kameranjalustani ollut havaitsemiseen kovin käyttökelpoinen.

Ensisilmäyksellä Auringossa ei näkynyt yhtä ainutta pilkkua. 53-kertainen suurennus ei niitä paljastanut, eikä 90-kertainen tuonut muutosta asiaan. Kokeilinpa vielä tuplata tuotakin suurennusta 2x Barlowilla, tosin näkymä alkoi olla jo hieman sumea, kun kaukoputken teoreettinen maksimierotuskyky oli tullut vastaan. Ilmakehän väreilykin alkoi erottua korostetusti.

Palasin sisälle ja tarkistin todellisen auringonpilkkutilanteen http://www.spaceweather.com -sivustolta. Kuvan mukaan Auringon koillisosassa olisi hyvin mitätön, mutta kasvava pilkkuryhmä. Tänä vuonna pilkuttomia päiviä on tähän mennessä ollut vasta yksi, kun niitä viime vuonna oli 51 ja vuonna 2009 peräti 260. Ehkäpä Auringon aktiivisuus tästä lähtee kasvamaan, ja suhteellisen pitkäksi ja syväksi jäänyt minimikausi on pian ohi.

Toni Veikkolainen

Helmikuun ensimmäisen kerhoillan teemana oli tutusti Aurinko. Auringon olemusta, tulevaisuutta ja menneisyyttä luodattiin powerpoint-esityksen tukemana. Yhdeksän kävijän voimin järjesteltiin paikoilleen myös viimeisiä vanhalta kerhohuoneelta rahdattuja tavaroita.

Torstai-iltaa vietettiin kerholla kuuden hengen voimin ja erilaisten pienten huoltotöiden lisäksi perehdyttiin tähtikarttaohjelmiin.

Kävin hakemassa Sammon tulokset talteen.

Muutto päätökseen

Syksyllä 2010 alkaut muutto Sahankaarelta radan toispuolelle Untolaan saatiin vihdoin päätökseen, kun kerhoillan porukka kävi noutamassa loput pikkutavarat vanhoista tiloista. Tavaraa ei ollut paljon, mutta juuri sopivasti kolmen henkilöauton kuljetettavaksi. Vanhoihin tiloihin jäi ainoastaan vanha sohvaryhmä, jolle etsitään tilapäistä säilytyspaikkaa tornin valmistumista odoteltaessa. Sahankaaren tontti on menossa kerrostalorakentamiselle ja puskutraktori nähtäneen paikalla vielä alkaneen vuoden kuluessa.

Olo on monilla varsin helpottunut. Pääsimme alta pois ennen todelleista kiirettä ja uudet tilat ovat toiseksi parhaat, jollei parhaat, joita yhdistyksellä on koskaan ollut.

Haettiin vanhalta kerhohuoneelta loput tavarat ja keskusteltiin tähtitornin rakennushankkeen hieman eteenpäin nytkähtäneestä tilanteesta, sekä harrastajien rakettitoiminnasta. Kerhoillassa oli mukana häärimässä kuusi henkeä.

Kävin hakemassa Sammon mittaustulokset talteen.

SID 14.1.2011

Tammikuun 14. päivä tapahtui Auringossa purkaus, joka näkyy Sampo-radioteleskoopin tuloksissa. Ylemmässä kuvassa on GOES-15-satelliitin mittaustuloksista tehty kuvaaja. Alemmassa kuvassa purkaus näkyy heikosti suunnilleen klo 15 kohdalla Rhauderfehnin ja Skeltonin aseman kuvaajissa. Purkaus on voimakkuudeltaan C1 luokkaa. Se on tähän mennessä heikoin Sammolla havaittu.

Keijo Toikkanen

Matti, Karoliina ja Marja piipahtivat alkuiltapäivästä testaamassa ja säätämässä uutta SolarScopea. Kiva laite, mutta talviaurinko paistaa kerhon pihaan hieman liian alhaalta ja puiden oksat näkyivät koko ajan kuvassa. Muutama tunti myöhemmin olisi ollut jo aukkoakin.

Vuoden ensimmäisen kerhoillan aiheena oli Horoskoopit ennen ja nyt. Kymmenen hengen joukko ei aivan pysynyt aiheessa, mutta kohtalainen pala tähtitieteen historiaa tuli käytyä lävitse. Kerhoillan aikana tutustuttiin myös Saksasta tulleeseen tavarapakettiin, joka sisälsi mm. uuden tarkennuslaitteen sekä aurinkosuotimen. Ennen kerhoiltaa yhdistyksen hallitus piti lyhyen kokouksen ja pohti mm. tulevan talousarvion päälinjoja.

Kävin iltapäivällä hakemassa radioteleskoopin mittaustulokset. Illemmalla latasin niistä tehdyt kuvaajat nettisivulle.

    

Uusi vuosi alkoi Altairin toiminnan osalta osittaisen auringonpimennyksen seuraamisella. Kuuden hengen joukko kokontui seuraamaan ilmiötä Vanhankylänniemen kärkeen ja pari muuta toisaalle. Itse pimennys näkyi lähes kokonaan pilviverhon lävitse, mutta oli kuitenkin havaittavissa. Yhdistyksen radioteleskooppi ei päälläolostaan huolimatta pimennystä havainnut. Pimennyksen päätyttyä koko kahdeksan hengen joukko kokoontui kerholle lämmittelemään, kertaamaan kokemuksia ja juomaan kahveja.

Osittainen auringonpimennys 4.1.2011

Tähänastiselle talvisäälle leimaa olivat antaneet kovat pakkaset ja pitkät pilvisyysjaksot, ja vuorokausi ennen auringon pimentymistä laaditut sääennusteet eivät luvanneet kovin selkeää aamupäivää. Usko taivaanilmiön näkymiseen alkoi kuitenkin vahvistua, kun uudemmat havainnot antoivat viitteitä lyhyestä puolipilvisestä jaksosta.

Aamu alkoi 20 asteen pakkaslukemissa. Kahdeksan jälkeen Venus erottui upeasti etelässä. Oli aiheellista kaivaa kamera, jalusta ja suodinkalvoa esiin. Altair oli vastaanottamassa pimennystä kuuden hengen voimin Vanhankylänniemen kärjessä, josta oli mainio näkymä nousevan auringon suunnalle. Alkuvaiheen paksu pilvimassa ei täysin estänyt päivätähden näkemistä. Parhaiten ilmiö tuli kuitenkin esille kameralla erittäin pientä valotusta käyttäen. Ilmassa leijuneen jääsumun ansiosta myös pieni auringonpilari tuli näkyviin. Kuu siirtyi yhä selvemmin Auringon eteen, ja sirppivaiheessa pilvisyyskin oli onnekkaasti vähentynyt. Yhä lyhyemmät valotukset riittivät valokuvien ottamiseen, ja visuaalisestikin Aurinko paljastui suodinkalvon läpi kiikareilla katsomalla. Näkymä oli hyvin samanlainen kuin 31.5.2003 esiintyneessä 86-prosenttisessa pimennyksessä: tälläkin kertaa Auringon sirppi oli etelässä. Tosin 7,5 vuoden takaisen pimennyksen aikaan lämpötila oli noin 35-40 astetta korkeampi ja maiseman hämärtyminen pimennyksen keskivaiheilla oli erottunut paljon selvemmin. Tällä kertaa Aurinko oli pimentymishetkellä niin matalalla, että vaikutus ympäristön valoisuuteen ei ollut kovin mullistava. Myös Altairin radioteleskooppi oli kytketty päälle pimennyksen ajaksi.

Olosuhteisiin ja ennusteisiin nähden havaintotempaus oli onnistunut, ja lämpimään kerhotilaan siirtyminen teki kaikille havaitsijoille varmasti hyvää.

Matti T. Salo

Talvinen Jupiter

Vuoden ensimmäiset edes osittain selkeät säät koittivat maanantai-iltana. Taivaalla oli jääsumua, mutta ilmakehän rauhallisuus tarjosi mainiot puitteet planeettahavainnoille. Suuntasin viritellyn Galileoscopen Jupiteria kohti, ja näin planeetan sekä kolme kuuta terävästi vain 59-kertaisella suurennuksella. Leveää pohjoista ekvaattorivyötä en voinut olla huomaamatta, mutta toisaalta eteläinenkin vyö näytti olevan tekemässä paluuta viimevuotisen katoamisensa jälkeen. Io näytti olevan lähes kontaktissa planeetan kanssa, vaikka todellisuudessa etäisyyttä on tietenkin yli 400 000 km. Myös kaksi muuta Galilein kuuta erottui.

Mikään syvän taivaan havaintokeli tämä ei ollut. -17 asteen lämpötila kangisti pian havaitsijan käsien liikkeen ja varmasti olisi kangistanut järjenjuoksunkin, ellei hän olisi mennyt sisälle lämmittelemään. Oli aika valmistautua seuraavan aamupäivän osittaiseen auringonpimennykseen. Ei täydellinen, mutta täydellisin Etelä-Suomessa sitten vuoden 2003.

(Kirjoittajan nimi kadonnut päivityksissä, Pahoittelut)

Tarkistettiin että radioteleskooppi on kunnossa huomista auringonpimennystä varten.

Pilarihalo

Teimme pienen tiedusteluretken Vanhankylänniemen kärkeen, etsiessämme sopivaa paikkaa auringonpimennyksen seuraamiseen. Aurinko ja talvinen Tuusulanjärvi esittelivät tällöin parastaan ja Katariina sai vangituksi komean pilarihalon pilvien välistä näyttäytyneen Auringon alta.